Ei. En pysty edes pitämään itseäni tiettyjen rajoitusten sisällä. Tämän takia en dieettejä kokeile. En unohda sitä enää toiste. Kun saan tietyn kalorimäärän joka pitäisi käyttää tai vastaavaa on nähtävästi mahdotonta minulle saada sitä pysymään kurissa. En enää edes yritä alkaa elämään muiden ehdoilla, syön vain mahdollisimman vähän.
Kaappini on täynnä vauvanruokaa. Aikuinen ihminen joka syö kuin vauva eikä edes itse osaa kertoa itselleen milloin syödään. Ironista, mutta teen kaikkeni ettei paino enää jumittaisi paikoillaan vaan vihdoin alkaisi laskea. Vauvanruuassa on niin tarkat laatuvaatimuksetkin että on paljon parempi syödä ne vähän ateriat niitä kuin lisäaineita täynnä olevia valmisruokia, jotka ovat muutenkin annoskooltaan liian isoja ja joutavat roskiin. Löysin ehkä vihdoin ruuan jota voin syödä ilman tunnetta että suoneni tukkeutuvat.
Vain puolitoista viikkoa ja kolme kiloa. Nälkä on kaunista ja vatsan murina musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti