Tuntuu kuin sisälläni velloisi syövyttävää ainetta, kemikaalia joka tappaa minua sisältä pala palalta. Tiesin etten olisi saanut syödä, söin silti. Söin vielä lisääkin. Ja uudestaan sen jälkeen. En voi edes peiliin katsoa inhoamatta itseäni. Näen vain säälittävän ihraisan möykyn joka ei voi vastustaa syömisen valtaa. Kysyn yhä uudestaan ja uudestaan, kannattiko se kaikki? Ei. Tämä syyllisyydentunne jahtaa vielä pitkään, se ei jätä rauhaan. Pilasin kaiken juuri kun olin saavuttanut niin paljon. Ruoka ei poista sitä tyhjiötä sielussa jonka se aiheuttaa. Syöminen on pahasta, ei se auta ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti