En kestä nähdä kyyneliä. Enkä ole valmis suhteeseen. En sellaiseen jossa toinen ei ota todesta minua ja ongelmiani. Mutta enhän minä sitä kertonut. Eihän eron syy vaan voi olla syömishäiriö. Olisinko niin huono ihminen? Nyt olen. Itken ehkä vähän mutta en tarpeeksi ollakseni vakuuttava. Anteeksi. Vika on minussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti