Pelkään. Syljen taas verta enkä uskalla enää oksentaa. Joku näytti kuvan kuolleesta bulimikosta. Sen raajat oli mädäntynyt eläessä. Säikähdän ja tutkin kotona jaloissani olevia mustelmia. Onhan ne mustelmia? En jaksa enää. Joka kerta oksentaessa odotan että sydän pettää. Ei se petä. Ääni huutaa ja käskee ryhdistäytyä. Niin aion tehdäkin.
Ja parin päivän päästä olet luovuttaja.. Niin täs tulee käymää. Olen kemistä kotoisin ja lukenu blogiasi jo kauan puhelimellani(ei varmaa kuitenkaa välii mistä oon :D) Olet joka kerta luvannu ryhdistäytyä mut ei se nähtävästi onnistu.. Ehdotan sinulle näin blogilukijana että mene juttelee jollekki, ne osavaat kyllä auttaa. Toivon kuitenki kovasti että parantuisit bulimiasta! (:
VastaaPoistavou. pysäyttävä blogi sulla, oon edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä että kannattaa mennä jutteleen jollekki ja hankkia apua! voimia ja jaksamisia sinne!
VastaaPoista