Päivän paasto, illalla alkoholia. Seuraavana päivänä ahmimista ja oksentamista koko päivän ja taas alkoholia ilman ruokaa. Turvonneet posket, punaiset silmät. Eihän tässä näin pitänyt käydä, tämän piti onnistua. Viiniä kalliolla kivassa seurassa saattoi kuulostaa joskus kivalta ajatukselta mutta hoipertaessani toinen silmä sumeana takaisin alkoon vielä lisää hakemaan ei olo olekaan niin hehkeä. Ihmiset tuijottaa kaupassa, katsoo säälien. Keskellä viikkoa umpihumalassa eikä kellokaan ole vielä paljoa. Ahdistaa, menkää pois, älkää katsoko. Joku repäisee minut mukaansa enkä muista kotiinpaluusta mitään.
ahdistavan tuttua tekstiä. Kuin omaa lukisi. Tsemppiä <3
VastaaPoista