Leikkaan leipäveitsellä käteen. Näin siinä käy kun syö, ahne sika. Lavuaari värjäytyy verestä. Punaiset verijuovat virtaavat rannetta pitkin, alas kädeltä. Olo on voimaton. En edes välitä, antaa valua. Kuiviin asti en vuotaisi. Sääli. Mietin mihin minä katosin. Ihan kuin meitä olisi kaksi. Toinen toivoa täynnä, kohti parempaa huomista, pienempiä vaatteita. Aurinkoisia päiviä. Toinen taas itsesäälissä vellova toivonsa menettänyt, yhä vain lihova. En itsekään tiedä kumpi on oikea minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti