Kotiuduin viikko sitten, kolmessa viikossa ehdin laitostua jo aika hyvin. Laitosmaailma on niin turvallinen mutta ihan erilainen maailmansa. Ehdin totuttautua "normaaliin" ruokarytmiin jonkin verran mutta huomasin miten paljon kirittävää minulla on vielä, varsinkin psyykkeen suhteen. Tosin ei fyysisessäkään kunnossa kauheasti kehumista ole. Pienin askelin etenen, päätin etten nyt lähde rykimään liikaa liian nopeasti etten taas putoa kovaa ja korkealta, varsinkin kun painoa olisi tarkoitus nostaa muutamiakin kiloja normaalipainon puolelle mutta sanomattakin selvää ettei se ihan ahdistuksetta onnistu.
Sain uuden sairaanhoitajankin tänne "siviiliin", on tosi positiivinen olo ensimmäisen käynnin jälkeen, tuntuu että vihdoin saan keskityttyä oikeisiin ongelmiin aiheen sivuamisen sijasta. Pääsen käymään loppukuusta myös ravitsemusterapeutin luona, mitä odotan innolla. Kerrankin on olo että kyllä tämä vielä tästä ja saan pidettyä demonini hiljaa ja voin ottaa apua vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti