Pääni kuhisee. Raksitan ravitsemusterapeutin paperista lähes kaikki kohdat. "Nää kohdat kuvastaa aliravitsemuksen tilaa". Tämä puhui toisesta persoonasta, samasta mistä hoitaja viime viikolla sanoi. Ehkä olen tiennytkin sen, ehkä en halua vain hyväksyä sitä. Se peto sanoo että ei aamupalaa tänään. Se sama peto käskee oksentamaan. Se peto on lähellä ja huutaa kovaa kun ruoasta on puhe tai ajatus, ja ruoka pyörii mielessäni vaikka nukun. Vaaka näytti taas alempia lukemia mutta olen ristiriitaisissa tunteissa, osaksi olen tyytyväinen ja haluan alemmas, osaksi tiedän että olen taas reippaasti alipainon puolella ja saisin syödäkin. Tunnen itseni isoksi esineeksi. Ehkä vielä joskus saan pedon olemaan hiljaa ja määrään itse.