Palelen, kädet ovat jäässä. On liian kylmä ja pimeää. Menin taas kouluun, aloitin kaiken alusta. Uusi ympäristö ja uudet ihmiset eikä kellekään tarvitse esittää mitään. Päivät lipuvat rutiinilla ohi silmien mutta enää en vain loju kotona. Ehkä saan aikaan jotakin. Elättelen toivoa että pääsen vielä kiinni elämään. Oksennuskertojakin on tänä vuonna vasta yksi. Ja siihen se jää. Vaaka huutaa ja käskee katsomaan mutta en uskalla. En vielä. Tiedän että en sitä voi loputtomiin karttaa mutta sen aika on joskus. Aikanaan. Toivon että silloin peilikuvakin hymyilisi.
Vaikken sinua tunnekkaan, mutta ihanaa silti puolestasi että elämä on taas pikku hiljaa lähtenyt sujumaan! ^^
VastaaPoistaJa varsinkin jos olet siitä bulimiastakin päässyt jo suurimmaksi osaksi eroon!:3(sama olisi täälläki tavoitteena päästä 100%:sti siitä eroon..)
Kyllä saat vielä elämästä kiinni, usko siihen♥:]