Kaksi viikkoa oksentamatta. Ehkä tunnelin päässä näkyy sittenkin valoa. Ehkä tunnelilla on sittenkin toinen pää. Kävin vihdoin ulkona. Meikkasin, puin ja näytin kauniilta. Niin kauniilta kuin sisälle sulkeutunut, valoa kuukauteen näkemätön voi näyttää mustine silmäpusseineen. Mutta se kelpasi. Ja kelpaa. En halua olla enää mieleni vanki. On tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja teen sen. Peili ei enää huutele minulle. Se ei sano enää läskiksi. Tiedän sen petturiksi.
tsemppii <3 hienoa! :) hyvä kun menit ulos (:
VastaaPoista