Taivas itkee, minä otan mallia ja itken mukana. Yhtä monta päivää taivaan kanssa putkeen. Tämän itkun jälkeen ei näy sateenkaarta. Ei onnellista loppua vaan lohduton tulevaisuus, vain harmaata ja mustaa. Joku kysyy miksi itken. Kun vihdoin saan suuni auki huomaan tilaisuuteni menneen. Myöhemmin tajuan ettei sitä koskaan ollutkaan. Ei pientäkään hätkähdystä sanoessani itsemurha. Ehkä itkuni on kohta itketty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti