Kahdeksan täyttä päivää ja hajoan taas. Petän itseni ja nollaan saavutukset. En jaksa mitään, voi kunpa en olisi koskaan syntynytkään. En uskalla nousta vaa'alle, en katsoa peiliin, enkä sovittaa vaatteita päälleni. Ne huutavat vain, ilkkuvat läskejäni. En halua meikata enkä jaksa käydä suihkussa, ei sillä läskejä eikä rumuutta peitä. Miksi kaiken piti mennä näin? Miksi jo aloitettua on vaikea lopettaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti