perjantai 11. marraskuuta 2011

Enkeleitä ei meille riitäkään.

Äiti, mulla ei oo kaikki hyvin. Ääni mun päässä huutaa liian lujaa. Syön vaikka se haukkuu läskiksi. Se käskee oksentamaan. Mä en halua kuunnella sitä mutta se ei ole hiljaa. Mua sattuu kurkkuun taas, taas tuli vertakin. Sydämeen pistää, pelkään että tää vie multa vielä hengen. Mä en osaa enää elää, autatko sä mua? Ei tää johdu susta. Anteeks että musta ei koskaan tullutkaan normaalia. Anteeks että mä olen näin vaikea. Rakastathan sä mua vaikka mä olen tällänen? Rakastatko sä mua vaikka mä olen läski?

2 kommenttia:

  1. "Mä en osaa enää elää.." Noita sanoja pyörittelen mäkin päässäni, usein. Jaksamista sinne.. :'<

    VastaaPoista
  2. Kyllä mä uskon että äitis rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Ja vanhempasi auttavat mielellään kun vaan kerrot heille kuinka paha sulla on olla. Usko pois (:

    VastaaPoista