Revi vaan maailmasi hajalle. Ja se nauraa. Nauraa tuskalle joka on alkanut vain jatkuakseen loputtomiin. Se on kuin isku päähän enkä jaksa enää laittaa vastaan. Ei ole enää mitään väliä. Voin syödä kaiken, koko maailman. Voin oksentaa sen kaiken ulos, sisäelimet ja luut. Tuska ei silti lopu. Aivoskannaus näyttää keskisormea, sydän kituu kivun keskellä joka on tullut jäädäkseen. Niistän verta enkä jaksa huolestua. Eikö enää ole selkeitä ajatuksia? Eikö enää ole voimia päättää että huomenna paastoan? Ei ole jäljellä enää mitään kun maailma peittyy paskaan ja me hukumme sen mukana.
Luin sun blogin läpi, kirjoitat aivan ihanasti ja jään varmasti seuraamaan jatkossakin! :) Näin monissa teksteissä itseni ja pystyin samaistumaan tunteisiisi. Jaksamisia sinulle! <3
VastaaPoista