Mä katson peiliin,

siel on silmät mitkä tuijottaa seiniin

vähän pimeinä ja tyhjinä.

Tätäkö on elämä;

kulkea sinne mihin ei nää?

Mä en jaksa mennä ulos tänään,

mä alan ymmärtää

että mun elämä on täynnä mätää

enkä mä kuulu mihinkään.

Mä jään sisään itkemään

ja kun kaikki on ulos vuodatettu,

maailma on hetkeks suodatettu.

En mä oikeasti sitä edes pelkää,

se ei kiinnosta mua enää

vaikka se ahdistaa vähän

että niin moni esittää

tietävänsä jotain enemmän

mutta ei kukaan nää eteensä

sen enempää kuin mäkään.