perjantai 26. elokuuta 2016

Pohjalta ainoa suunta on ylöspäin.

Mä en haluaisi uskoa
mutta on pakko jatkaa taistoa,
Vaikka joku taas kuiskaa;
on elämä täynnä tuskaa.
Vaan vaaditaan mustaa,
pimeyttä missä voi valo loistaa
ja ehkä se kasvaa,
luo ympärilleen elämää
siihen missä oli vain kiveä kylmää
ja se tekee lujan perustan
siihen mihin polkuni rakennan.



Olen elossa. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan. En olisi vielä vuosi sitten uskonut sitä itsekään että olisin nyt tässä pisteessä johon olen päässyt. Peili ei enää huuda ohikulkiessani vaikka vaaka näyttää varmaan yli kymmentä kiloa enemmän kuin vuosiin. En ole käynyt edes katsomassa painoani sitten kesän. En ole vielä uskaltanut mutta toisaalta se etten tiedä ei ahdista yhtälailla kuin ennen. Olen opetellut kuuntelemaan kehoani ja jopa syön säännöllisesti. En ikinä olisi uskonut kykeneväni edes tähän. Ehkä vielä nousen kokonaan pinnan alta.

1 kommentti: