Törmään oveen lonkkaluullani. Pysähdyn miettimään, mitä ihmettä. Kuulen omia ajatuksiani, olen jo aikoja sitten nimennytkin ne. Tai oikeastaan ne on esitellyt itsensä. Ne sanoo että kolisen. Luuni kolisevat yhteen ja olen ruma. Samaan aikaan ne sanovat että olen liian läski ja silti ruma enkä tiedä enää itsekään miten päin pitäisi olla. Olen isompi muita ja samaan aikaan pieni, en halua syödä mutta silti haluan. En saa ajatuksiani kuriin, painoni on siinä tavoitteessa mikä minulla oli kolme vuotta sitten mutta silti tuntuu että olen kaikkia muita isompi. Luin runokirjaani, silmiini osui lause: "Mieleni on sairas. Olenko siis mielisairas?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti