Oksennan varmasti vielä ennen kuin käyn koiran kanssa ulkona, ajattelin. Niin teinkin, kaksi tai kolme kertaa, en enää edes muista. Olen taas ollut neljän seinän sisällä ajatusteni kanssa, mutta samaa tein osastollakin. Enkä vieläkään näe mitään järkeä tässä elämässä, vaikka olin yhdeksän päivää selvänäkin, ajatukset ei muuttuneet.. En enää tiedä miten pitäisi elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti