Olenko mielisairas?

Törmään oveen lonkkaluullani. Pysähdyn miettimään, mitä ihmettä. Kuulen omia ajatuksiani, olen jo aikoja sitten nimennytkin ne. Tai oikeastaan ne on esitellyt itsensä. Ne sanoo että kolisen. Luuni kolisevat yhteen ja olen ruma. Samaan aikaan ne sanovat että olen liian läski ja silti ruma enkä tiedä enää itsekään miten päin pitäisi olla. Olen isompi muita ja samaan aikaan pieni, en halua syödä mutta silti haluan. En saa ajatuksiani kuriin, painoni on siinä tavoitteessa mikä minulla oli kolme vuotta sitten mutta silti tuntuu että olen kaikkia muita isompi. Luin runokirjaani, silmiini osui lause: "Mieleni on sairas. Olenko siis mielisairas?"

And someday I can fly!

  Pelkään joka hetki, mutta en tiedä miksi koska olen viimeinkin ollut jo pitkään painossa joka oli vain kaukainen tavoite vielä parikin vuotta sitten. En ehkä ole vieläkään tyytyväinen, vaikka tiedän että joudun takaisin suljetulle jos paino alkaa kolmosella. Enkä edes tiedä haluanko sitäkään. Tuntuu vain todella kierolta että painan nyt vähemmän kuin koskaan olen kymmeneen vuoteen painanut, ja olen nyt yli 20 kiloa kevyempi kuin ala-asteen päättyessä olin ja ehkä haluan jossain taka-ajatuksissa palata takaisin lapseksi joka en koskaan ollut.

Vaa'an paino on vaatteet päällä päivällä. Ehkä vielä jonain päivänä oikeasti lennän ♥

...

Oksennan varmasti vielä ennen kuin käyn koiran kanssa ulkona, ajattelin. Niin teinkin, kaksi tai kolme kertaa, en enää edes muista. Olen taas ollut neljän seinän sisällä ajatusteni kanssa, mutta samaa tein osastollakin. Enkä vieläkään näe mitään järkeä tässä elämässä, vaikka olin yhdeksän päivää selvänäkin, ajatukset ei muuttuneet.. En enää tiedä miten pitäisi elää.