Kolme päivää oksentamatta. Kolme päivää ahmimatta. Pidän itseäni kiireisenä etten ajattelisi ruokaa. Pelkään mitä tapahtuu jos tekeminen loppuu. Nälkä saa vatsani murahtamaan ja mietin taas kerran mitä oikeasti haluan. Haluanko olla laiha, laihempi kaikin mahdollisin keinoin vai pystyä syömään normaalisti? Ajatuskin aamupalasta kuvottaa. Ajatuskin päivällisestä saa ahmimishimon kasvamaan. Mitä olen psykiatrille mennyt karkottamaan, syömishäiriötä, vai vain bulimiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti