Istun odotushuoneessa. Ahdistaa ja haluan pois mutta on jo liian myöhäistä kääntyä takaisin. Lopultakin nimeni mainitaan ja astun pieneen huoneeseen. Liian pieneen. Istun penkille ja pala nousee kurkkuun. En katso edessäni istuvaa naista silmiin vaan katseeni kiertää koko huoneen läpi. Kysymyksiä. Paljon kysymyksiä joihin haluan vastata mutta pala kurkussa estää lauseita tulemasta ulos ja hapen menemästä sisään. Väännän laukkuni hihnaa solmuun ja yritän hengittää, änkyttäen vastaan epäsuorasti kysymyksiin. Teen testin ja terapeutin suu loksahtaa auki. "Suosittelen psykoterapiaa". Mitä se on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti