maanantai 24. lokakuuta 2011
The word impossible says I'm possible.
Liikaa ruokaa. Joka aamu sanon samat sanat, tänään en syö. Kumarrun taas pöntön ylle, söin taas. Söin liikaa ja söin vielä lisää sen jälkeen. Hädissäni hypin, kulutan edes jotain. Vielä yksi x-hyppy, tee vielä yksi. Läskiläskiläski. Se minä olen, olen ollut ja tulen aina olemaan. Kauniit luut hautautuvat ihrakerroksen alle kun teen taas lisää leipää. Kumarran jälleen posliinijumalaa. Läski. Turtana jään makamaan ja kuuntelen. Sydän hakkaa, hakkaa liian lujaa. Sattuu, rintaan pistää. Sen olen ansainnut, kipu kaunistaa, läskit ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti