tiistai 23. helmikuuta 2016

Mä annan kynän kiitää,
en mä halua enää viiltää.
Vaikka ne sanat satuttaa
enemmän kuin terä koskaan,
ne saa mut huomaamaan
tän todellisuuden.
Ne näyttää maailman uuden
ja mä sen nään,
en tuu siihen koskaan kuulumaan.
Mä yritän selittää
mut mun ääni särähtää,
ei se toimi näin,
kuka tässä on väärinpäin?
Mut ymmärrän kyllä,
itse mä seison omalla tiellä,
aika huolella myllätyllä.

1 kommentti: