lauantai 4. huhtikuuta 2015

Don't think I could forgive you.

Miten pitkälle olen valmis menemään saadakseni sen mitä haluan vaikka en tiedä mitä tavoittelen? Pitkälle. Hyvin pitkälle. Olen alkanut näkemään elämän polkuina. Ja ehkä vielä joskus tajuan oman polkuni suunnan. Lopllista määränpäätä ei kuitenkaan kukaan voi tietää. Luin taas runokirjaani.
"Minun tieni on kivinen.
Kuljen sen paljain jaloin.
Se kapanee.
Ja lopulta päättyy."
Tieni vie minne vie ja kuljen sen mukana, ihan niinkuin ennenkin. Teen siitä kuitenkin oman ja päätän keiden kanssa sen kuljen ja mitä kohti haluan mennä. Ehkä vihdoin tajuan sen..

2 kommenttia:

  1. tää kyllä ns kolahti. ite oon ihan samaa mieltä. en tiedä minne olen oikeasti menossa mutta tiedän että suunta on väärä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva et mun tunnevammaset ajatukset saa muitaki ajattelemaan, tai jotain.. (:

      Poista