Mä annan kynän kiitää,

en mä halua enää viiltää.

Vaikka ne sanat satuttaa

enemmän kuin terä koskaan,

ne saa mut huomaamaan

tän todellisuuden.

Ne näyttää maailman uuden

ja mä sen nään,

en tuu siihen koskaan kuulumaan.

Mä yritän selittää

mut mun ääni särähtää,

ei se toimi näin,

kuka tässä on väärinpäin?

Mut ymmärrän kyllä,

itse mä seison omalla tiellä,

aika huolella myllätyllä.