Se demoni käskee mua oksentamaan,
ilman sua mulla tuntuu olevan liikaa aikaa.
Taas mun käsi vuotaa verta,
eikä tää oo eka kerta.
Vaikka tää oli oikeesti vahinko,
silti iskee ahdistus;
Mitä jos huomenna ei paistakaan aurinko
ja aamun värjää punaiset kyyneleet?
Mua puistattaa tää ravistus,
se menee pitkin selkärankaa
ja mä meen yksin nukkumaan.
Ehkä mä selviän päivään huomiseen
ja jos hyvin menee
ehkä säkin mua jaksat muistaa.
