Ajattelin kirjoittaa että olen elossa. Ehkä nipinnapin, mutta olen kuitenkin. Tuntuu että putosin taas tyhjän päälle, viralliset tahot hukkaavat tietojani eivätkä lääkärit lähetä uutta aikaa, alkaa tuntua että ihan sama vaikka itsekin vain luovuttaisin. Lääkärikin taas vaihtuu, olenko oikeasti niin hankala tapaus..? Mutta sain vihdoinkin oman kämpän, aion aloittaa ihan uuden terveen elämän, ilman alkoholia ja bulimiaa mutta tiedän sen itsekin ettei selkärankani riitä siihen nyt. En vieläkään tiedä miten päin pitäisi elää tai mitä haluaisin olla, mutta ehkä jos siinä menee näin kauan niin mun ei ole tarkoituskaan tietää?