Uskothan vielä ihmeisiin?

"Mulla on vähän huono olo" vaikeroin herättyäni iskälle ja pian sen jälkeen juoksen oksentamaan. Isosisko lähtee pois vessasta kysyen onko sulla huono olo? En pysty edes vastaamaan kun jo vatsahapot lentävät. Hävettää. Iskä katsoo lähes säälien ja sanoo että pitäisi syödä enemmän. En vain pysty. Vaatteet tippuvat päältäni mutta tunnen oloni vain yhä isommaksi. Näin unta että hampaani murenivat suussani, jäljelle jäivät vain veriset ikenet ja heräsin itkien. Painajaiset ajavat minut hulluksi, ne tuntuvat todelta. Pelkään että taas herään siihen että painajainen olikin totta.

"Sairaan aivot ovat nälkiintyneet"

Vatsasta kouraisee, olo on paha ja heikko, päätä särkee ja ihosta lemahtaa läpi kuoleman haju. Kuljen päivästä toiseen enkä vieläkään tiedä miksi yhä teen niin, ihmisen keho ja mieli on heikko ja kaikki kuolee lopulta.. Kaikki tuntuu niin turhalta ja merkityksettömältä, tölkki sihahtaa kun avaan sen, vedän savut keuhkoon ja maailma sumenee, kaikki on taas hetken aikaa helpompaa.