Beauty from pain.

Herää aamulla. Elä sekunti toisensa jälkeen. Mene nukkuman. Toista 365 päivää vuodessa. Olen vihdoin lähempänä nollaa kuin sataa. Tämä oli tavoitteeni jo monta vuotta. Nyt vasta onnistuin. Painoin näin vähän viimeksi ala-asteella, olinhan ahne sika jo silloin. Mutta silti se ei riitä, pitää olla pienempi. Jos jätän tämän tähän, huomaan olevani pian taas läski sika bulimiakierteessä, nyt kun vihdoin alkoi mennä paremmin.

What you eat in secret, you wear in public.

Yli kaksi päivää syömättä. Ajattelin lopettaa paaston tänään mutta en halua. Olen pystynyt parempaankin. Alipainokin on jo niin lähellä. En tahdo nyt pilata tätä, en nyt kun vihdoin sain itsekurin takaisin. Tiedän että tämä onnistuu, niin kauan kun en jää yksin. Niin kuin aina ennen.. Mutta ennen olen tehyt kaikkeni saadakseni aikaa syödä ja oksentaa. En anna enää bulimian ottaa valtaa.

The world is hard enough.

Paino on alempana kuin pitkiin aikoihin. Mutta onko oksentaminen vähentynyt, sitä en tiedä. Eilen söin, en ahminut, vaan söin. En oksentanut. Enkä ole turvonnut. Aion silti ottaa riskin ja paastota, vaikka tiedän mihin se on ennen johtanut. Ehkä tällä kertaa sen ei tarvitse loppua niin.